Tekstit

Lewe ons beste lewens

Kuva
Moikka jälleen! Niinkun moni varmaan jo tietääkin, lähettiin Hannan kanssa uuestaan tänne Namibian Windhoekiin työharjoitteluun. Tällä kertaa lennettiin Helsingistä Dohaan ja sieltä päämääräämme. Oli ihan kiva kun oli kahden välilaskun sijasta vaan yksi. Erona tällä kertaa meijän reissuun on ettei saada tukia koululta, eikä ehditty hakemaan myöskään apurahaa, joten reissu on pääosin rahoitettu itse. Ei myöskään majoituta samassa paikassa kuin viimeksi, vaan löydettiin meille mukava pieni kämppä vähän eri alueelta. Meillä on tällä kertaa suoraan tien toisella puolella kauppakeskus mistä löytyy oikeastaan kaikki tarvittava kuntosalia myöten. Ihmeteltiin jo ekana päivänä kun nähtiin niin paljon valkoista populaa, mutta myöhemmin selvisi, että tää meijän asuinalue on kuulemma pääosin valkoisten asuttamaa. En sitten tiedä miksi. Meijän landlord on aivan mielettömän mukava, niinkuin heidän koko perheensä. Täällä on myös viis ihanaa koiraa!! Perhe asuu isossa omakotitalossa tässä m
4 kommenttia
Lue lisää

It's not over yet..

Kuva
Apua... Sehän on jo joulukuu. Ollaan siis Hannankans saavuttu Suomeen takasin 15.11. En oo ehtinyt blogin kirjoituksen merkeissä istumaan koneen ääreen viimeiseen kuukauteen ollenkaan.  Magic Mike Vietettiin meidän vikat viikot siis Katutura State Hospitalin päivystyksessä. Käytiin tekemässä vielä lokakuun lopussa palkkapäivänä yövuoro, joka oli jälleen todella mielenkiintoinen. Oli taas puukotuspotilaita ja myös muutama kenellä oli pää auki useammasta kohtaa. Päästiin sitten pistämään oikeen kunnon painesiteitä ja taas ihmettelemään mitä porukka täällä oikeen touhuaa. Tikkejä tuli taas tehtyä useammat. Ihan älytön ikävä jää kyllä noiden yövuorojen työporukkaa.  Oltiin kuultu hollantilaisilta tytöiltä vähän kuulumisia psykiatrisesta sairaalasta, sillä he olivat siellä tekemässä osan harjoittelustaan. Mielenkiintomme heräsikin heti, ja sovittiin meidän tanskalaisten kavereiden kanssa, että poiketaan yksi päivä siellä. Mentiin siis meidän vikan työviikon tiistaina etsimään tätä
2 kommenttia
Lue lisää

Stitches, blood and exciting moments

Kuva
Holaaa! Viikot täällä on ruvennu vierimään jo ihan liian nopeesti.. Ei tässä oo enään 13 viikon reissusta kun 4 jäljellä. Töitä on tullu paiskittua ja hauskaa pidettyä. En olis ennen tänne lähtöä edes voinut kuvitella tuntevani näin mitä mä tällä hetkellä tunnen. Tää reissu on avartanu maailmaa, avannu silmät ja sydämen, sekä pistäny pohtimaan paljon omaa tulevaisuutta. Me ollaan saatu aivan mielettömiä ystäviä täältä, jota voi kutsuu meijän omaks perheeksi. Ihmiset täällä on avoimia ja ystävällisiä, ja oikeestaan kaikki on päinvastoin kun Suomessa. Afrikka on vieny kyllä meikäläisen sydämen. Sitten vähän taas työasioita. Leikkurissa olon jälkeen vaihdoimme teho-osastolle. Tää teho ei mikään hirveen isokokonen oo. Ekana päivänä saatiin vähän orientaatiota paikkaan ja seurailtiin mitä tapahtuu. Vastaan tuli mielenkiintosia juttuja. Eräällä nuorella naisella oli Myasthenia Gravis, joka aiheuttaa halvausmaista lihasheikkoutta. Osastolla oli myös toinen todella nuori potilas. Hän oli
1 kommentti
Lue lisää