Alkutunnelmia...

Moikka!

Laukut on pakattu, tai ainakin toivottavasti. Aina jotain jää tai jotain tulee liikaa. Aamulla siis nokka kohti lentokenttää. Pikkuhiljaa ehkä alkaa vähän jännittää... 

Oon 23 vuotias ensihoitajaopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta. Ensimmäinen haave mulla oli lukioon mentäessä hakea lääkikseen. Se kuitenkin jäi taka-alalle, kun kiinnostuin ensihoitajien työnkuvasta. Siitä asti oon täysin tiennyt mitä haluan päästä opiskelemaan ja mikä mun unelma-ammattini on. 

Lukion jälkeen kuitenkin pidin välivuoden ja tein töitä. Hain muutaman kerran jo jatko-opiskelupaikkaakin, mutta kun sitä ei kuulunut lähdin opiskelemaan lähihoitajan tutkintoa 2 vuotiselle yo-pohjaselle linjalle. En kuitenkaan hirveän kauaa sitä ehtinyt käydä kun sähköpostiini kilahti viesti. Ja arvatkaa vaan pomppasko sydän kurkkuun, se oli kutsu ensihoidon pääsykokeisiin! Olin niin häkeltynyt,että totesin kaverillenikin,että varmaan menny nyt väärään osotteeseen tämä viesti. Mutta ei, ei ollut. Rupesin heti etsimään pääsykoekirjaa ja tulostin kaikki materiaalit mitä niihin tarvitsi. 2 viikkoa mulla oli aikaa. Mä olin päättänyt päästä toteuttamaan mun haaveita. 

Lopulta pääsykoe päivä saapui ja ajoin Vantaalta Kotkaan. Oon siis Vantaalta kotoisin. Fiilikset pääsykokeista oli ihan ookoo. En oikeen osannut sanoa miten meni. Tuntui ainakin, että osasin.  Taisin mä jotain osata kun sitten eräänä aamuna heräsin viestiin, että mut oli valittu Kotkaan opiskelemaan. Siitä tää kaikki sai alkunsa.

Oon nyt opiskellut ja asunut Kotkassa kohta 2 vuotta. Taino asun Helsingissä avovaimona aina kun ei oo lähitunteja koululla. Kämppä mulla siellä kuitenkin on. Hirveesti on tapahtunut tän 2 vuoden aikana. Muutto täysin vieraalle paikkakunnalle, uudet ihmiset, uusi ympäristö ja koulu. 

Siinä pikkusen ehkä liikaakiin mun taustaa. Työharjoittelujaksoja meillä on ehtinyt olla vasta kaksi. Perushoidon harjoittelu ja sisä-tautikirurginen harjoittelu. Tein molemmat harjoitteluni sairaalassa. Harjoittelut on opettanut tosi paljon niin itestäni, omista kyvyistäni kun myös muista ihmisistä.

Oon haaveillut aina työnteosta ulkomailla, ja kun kuulin että koulun kautta olisi todella houkutteleva mahdollisuus päästä tekemään työharjoittelua ulkomaille niin pitihän siihen tarttua. Meidän piti mun luokkakaverin Hannan kanssa lähteä ensin vasta 2018 keväällä reissuun, mutta yhtäkkiä oltiinkin ostettu jo lennot loppukesälle. Ja jos ette vielä arvannut, niin suuntana on Afrikka. Kyllä vain. Monia tämä maa valinta on kauhistuttanut, mutta ite odotan ihan sairaan paljon tulevaa. Kotiin varmasti tulee ikävä, mutta unelmat on tehty saavutettaviksi!

Tässä mun blogissa siis tuun kirjottelemaan kuulumisia reissusta ja meidän työharjoittelusta paikallisessa sairaalassa. Ehkä jotain kommelluksiakin luvassa.. ;D

Jos kiinnostuit niin feel free to follow our adventure!

Fiilikset reissusta.