Wild, wild, wild life

Hupsista!  Aikahan on vierähtänyt vauhdilla. Nyt on pari päivää päälle 4viikkoa siitä, kun piti jännityksellä yrittää nukkua yöllä, että ehtii aamun lennolle. Viimeisimmästä kirjotuksesta onkin aikaa, sillä meillä tuli "äkkilähtö" pienelle roadtripille ympäri Namibiaa.

Kohti Etoshaa

Alun alkaen tarkotuksena oli lähteä meidän saksalaisten ystävien mukana vuokra-autolla käymään Swakopmundissa ja mä ja Hanna oltas tultu sieltä dösällä takas Windhoekiin kun tytöt ois jatkanu matkaa eteenpäin. Tuo vuokra homma kuitenkin tyriintyi jostain ihmeellisistä syistä. Tänne kämpille oli just samalla viikolla saapunut myös kaks tanskalaista sairaanhoitajaopiskelijaa, ja meitä oli yhteensä sitten tuolla hetkellä kuusi tyttöä täällä kämpillä.

Saksalaiset olivat käyneet juttelemassa tässä kämpillä asuvan toisen miehen (kutsun häntä nyt vaan kirjaimella W) kanssa, joka tuntee Namibian kuin omat taskunsa. Hänellä on myös yli 10 hengen "minibussi". Yhtäkkiä hommat olikin taas ihan selvät, sillä W oli ehdottanut, että hän lähtisi kanssamme roadtripille Windhoek-Etosha-Swakopmund-Sossuswlei-Windhoek. Äkkiäkös tuo reissu olikin lyöty lukkoon ja lähtö viikon kestävälle matkalle alkoi 2.9. lauantaina. Meidän reissun hintaan sisältyi kaikki majotukset, ruoka ja bensat. Ja tietenkin maailman paras matkaopas.

W oli sanonut, että älkää pakatko ihan ältsisti tavaraa mukaan. Piti ottaa jotain lämmintä, mutta myös kesäkeli vaatetta. Noh, eihän me vielä tiedetty oikeestaan edes mikä meitä odottaa.. Bussi starttas n. 9.30 lauantai aamuna. Eka pysähdys oli matkan varrella Otjiwarongossa Crocodile Farmilla. Nähtiin eri ikäisiä krokoja ja kuultiin aika paljon faktaa niistä. Ainoa mikä jäi mieleen oli, että 3-7vuotiaat krokot lähtee ruuaksi.. Kierroksen jälkeen jäätiin tuon mestan ravintolaan syömään ja ylläriylläri kaikki tilas krokotiilia ruuaksi. Odotukset oli pikkusen enemmän, mitä sitten eteen tuli. Ei se liha hirveen erilaiselta maistunut kun esim. kana ja koostumus oli mun mielestä jonkun paistetun ahvenen tapanen. Älkää kasvissyöjät kivittäkö!

Matka jatkui kylläisinä kohti Etoshan kansallispuistoa. Ootettiin innolla mitä kaikkia villieläimiä tullaan näkemään. Noin ehkä 3h kuluttua saavuttiin kansallispuiston porteille. Tässä yhteydessä piti suorittaa joku maksukin meistä kaikista ja kysyttiin montako yötä aiomme viipyä. Päätimme jäädä camping-alueelle 2 yöksi. Aluksi tarkoitus oli yöpyä 3 yötä. Lähes koko Etoshan alueella kulkee siellä sun täällä kuoppaista soratietä, joka johtaa esim. eläinten juottopaikoille, sekä erilaisille kääntöpaikoille ja teille mistä eläimiä on hyvä bongata.

Matkalla portilta leirintäalueelle näimmekin jo oikeastaan kaikki eläimet, mitä koko reissullamme tulimme näkemään: sakaali, springbok, seepra, kirahvi, kudu, haisunäätä, hyeena, sarvikuono, gnu, orynx, bambi, strutsi, norsu, zazulintuja, simpanssi, bumba ja kaiken huipuksi jopa VIISI LEIJONAA. Nuo kaikki eläimet siis nähtiin ihan monikossa, ja osan varmaan unohin listasta.... Varsinkin seeproja, kirahveja ja antilooppeja oli siellä sun täällä. Meidän matka leirintäalueelle kesti varmaan useemman tunnin, sillä jäätiin jummaamaan joka paikkaan, kun haluttiin ihailla kaikkia upeita vapaita villieläimiä. Ei niitten näkeminen oo MITÄÄN verrattuna johonkin eläintarhaan, ei todellakaan. Ajeltiin erään pienen juottopaikan ohi, ja näimme siellä pari autoa pysähtyneenä, sekä kaukana juoksentelevan kirahvin. W päätti ajaa lähemmäs, ja hän arvasikin oikein. Kaukaa savannilta tallusti kaksi leijonaa, naaras ja uros. Onneksi W:llä oli mukana kiikarit niin saatiin kaikki vuoron perään seurata niiden saapumista juottopaikalle. Siis ei sitä fiilistä vaan voi mitenkään sanoin kuvailla, se täytyy kokea, kaksi kaunista ja ylvästä kissaeläintä muutamankymmenen metrin päässä meistä.

Saavuimme campingin porteille n. klo 19. Hups, portit olivat sulkeutuneet jo klo 18. Hetken siinä pohdiskeltiin isojen porttien takana, että mitäs hittoa tehdään. Lopulta W sai sniikisti portin työnnettyä jostain auki, ja ajettiin sisälle. Odotettiin jotain perus camping mestaa, mutta alueella olikin kauppa, uima-allas, ravintola jne. Löydettiin meille hyvä paikka keittiö/suihku/wc rakennuksien läheisyydestä. Eikun teltat pystyyn ja W rupesi kokkaamaan tytöille ruokaa. Kaikki oli ihan poikki autossa istumisesta.

Meil ei ollu Hannankans herätyskelloja aamulla, joten herättiin muiden huomenien toivotuksiin. Kaikki muut oli jo syöny aamupalan ja melkeen istumassa autossa, kun meille tultiin sanomaan et W haluu näyttää jonkun paikan. Äkkii kimpsut ja kampsut mukaan ja autoon syömään aamiaista. Päivä oli tosi mielenkiintoinen ja pitkä. Ajettiin 8h ympäri Etoshaa  metsästämässä villieläimiä. Ei siis kirjaimellisesti.. Nähtiin aivan mahtavia norsuja. Eräs vanhus seisoskeli aivan tien varressa lähes liikkumattomana, ja W kertoi sen tekevän kuolemaa. Toinen ei jaksanut edes kärsää enää nostaa maasta.. Eräällä juottopaikalla oli myös norsuja, joita ihasteltiin aika kauan, kunnes auton takaa jostain tömisteli paikalle iso äkäinen norsu. Äkkii auto käyntiin ja alta pois. :D

Saavuttiin jo melkeen auringonlaskun aikaan takas campingille ja juostiin kaikki uimaan altaalle. Etoshassa oli päivät ja yöt ihan hiton lämpimiä. Kunnon seisova trooppinen ilmasto. Sillä aikaa kun W kokkaili meille taas hyvää retkiruokaa, lähettiin käymään tyttöjen kanssa ihan vieressä sijaitsevalla Waterholella. Mesta oli aika siisti! Oli vähän niinkuin katsomo ylempänä, sitten aita, jonka toisella puolella oli juottopaikka. Öisin tuota lampea kohti valaisia muutama valo. 

Tuon pienen aidan toisella puolella siis liikkui villieläimiä. Meidän onneksemme, siellä oli sarvikuono. Lähettiin syömään ja päätettiin tulla pimeellä takaisin. Syömisen aikana alkoi myrsky. Ukkosti ja satoi. Oli aivan pilkkopimeetä, ainoostaan upeen näköset salamat taivaalla valas vähän väliä. Myöhemmin lähettiin takas juottopaikalle ja siellä olikin jopa kolme sarvikuonoa, jotka välillä taistelivat keskenään ja piti mitä ihmeellisimpiä ääniä. Se hetki oli yks unohtumattomimpia. Istua kivellä pilkkopimeellä, katsella villisarvikuonojen touhuja, taivaalla mitä hienompia valoilmiöitä, ilma on lämmin eikä tuule, aivan hiiren hiljaista... Osa tytöistä jäi vielä pidemmäksi aikaa sinne, mutta me lähettiin Hannan kans jo nukkumaan, sillä päivä oli ollu tosi väsyttävä. Vissiin vähän enemmän väsyttävä, sillä meikäläinen heräs keskellä yötä ilman tyynyä ettimään sitä joka paikasta taskulampun kanssa. Lopulta huomasin, että tyyny oli teltan ULKOpuolella ja teltta oli kiinni... Kummallakaan meistä ei oo mitään muisti- tai mielikuvaa kyseisestä tapahtumasta, eikä kukaan tiedä mitä on oikeesti tapahtunut....

Kohti Swakopmundia..

Aamulla käytiin syömässä campingin ravintolassa kunnon hotelliaamupalabuffet, jonka jälkeen edessä oli n. 6h matka rantakaupunki Swakopmundiin. Perille saavuttuamme porukka innostui, sillä näimme MEREN. Windhoekissa ei sitä siis ole. Meijän kämppä oli aika hulppee kaks kerroksinen omakotitalo. Oltiin tosi poikki kaikki, autossa istuminen on oikeesti yllättävän väsyttävää puuhaa.. Yllätyttiin myös siitä, miten kylmä Swakopmundissa oli. Kukaan ei ollut tarkistanut mitään säätiedotuksiin viittaavaakaan. Olo oli ihan samanlainen kun Suomessa kesällä. Taino vielä kylmempikin.. :DD

Aamulla W paisto kananmunia ja pekonia meille aamupalaksi. Seuraavaks oli suunta kohti Ground Rush Adventures head officea. Arvatkaa vaan mitä se tarkotti?? Mä olin jo kotona päättänyt, että tää korkeenpaikankammonen ei todellakaan skydivingia hyppää. Noh, 5 muun tytön ylipuhumana meikäläinenki sitte rohkaistu ja hypyn ittelleen keskiviikolle varas...  Vietettiin tiistai aika iisisti, sillä valmistauduttiin tulevaan koitokseen. 

Keskiviikkona tulikin sitten vähän ikäviä uutisia, kun toimistolle saavuttuamme meille kerrottiin ettemme voi sään takia hypätä sinä päivänä. Hyppy siirrettiin torstaille ja me päätettiin lähteä illalla osan tytöistä kanssa erääseen ravintola/pubiin syömään. Ensin kuitenkin vietettiin aikaa vähän shoppaillen ja itseämme ilahduttaen. Kävin myös laitattamassa aamulla itselleni päähän letit, skydivinghyppyä varten, ettei tää pehko tunge naamaan koko aika.

Torstaina klo 14.00 vain neljä tyttöä seisoskeli jännäkakat melkeen housussa taas toimistolla, sillä tänään oli se kauan odotettu päivä. (Ei siis minulla..) Saksalaiset joutui siirtämään hypyn perjantaille, sillä nuorempi oli käynyt surffaamassa ja saanut laudan päähänsä, sekä aivotärähdyksen. Täyteltiin papereita ja maksettiin koko helahoito, sitten minibussin kyytiin ja meidät kuljetettiin keskelle isoa hiekka-aluetta. Siellä oli ihan makee pieni "leiri", missä oli myös heidän oma baarinsa. Täytyihän sitä nyt rohkaisukaljat rykäistä. Meidät jaettiin pareittan, jollain kriteereillä. Jokainen hyppäsi yhdessä jonkun skydivingäijistä. Hanna ja toinen tanskalaistytöistä hyppäs ihan ekana. Paikalla oli myös meijän lisäks 4 muuta hyppääjää. Mun ja tanskanvahvistuksen vuoro oli kolmantena. Molemmat oltiin 2 päivää aiemmin vasta päätetty, että mekin hypätään. Kauhun tunne oli siis molemminpuolinen. Saatiin haalarit päälle, valjaat kiinni ja kohti pienkonetta hyppääjiemme kanssa. Mukana oli myös molempien kameramiehet, sillä valittiin meille ensimmäinen pakettivaihtoehto, johon kuului 5min videopätkä ja n.90 kuvaa. Meitä oli ahtautuneena lentäjän lisäksi tuossa pikkuhökötyksessä 6 tyyppii. Lenneltiin ehkä n.15-20min ja näkymät oli ihan huikeat, lenneltiin myös meren päällä. Hetken kuluttua mun hyppääjä pyys mua istumaan hänen syliinsä, kiinnitti mun valjaat omiinsa, iski lasit päähän, pää taakse ja nopeemmin ku huomasinkaan roikuin jo ulkopuolella koneesta. Enhän mä tajunnut, että kun tultiin jälkimmäisinä koneeseen sisään, niin myös hypätään ekana... Ehkä ihan hyvä vaan, niin en voinut kattoo toisen hyppyä. :DD Oisin ehkä jänistäny. 

Kädet piti pitää niin kauan rinnan päällä kunnes sai luvan avata ne. En mä vaan kykene mitenkään teille kuvailemaan sanoin sitä tunnetta. MINÄ?! Jonka jalat alkaa jo tutista korkeella parvekkeella ollessa, hyppäsin lentokoneesta 3,5km korkeudesta 35s vapaapudotuksella skydiving hypyn. Se kutkuttava tunne mahan pohjassa oli oikeesti eufoorista. Pudotus oli nopeesti ohi ja varjo avattu. Liideltiin ehkä viitisen minuuttia ympäri ämpäri taivaalla, kieputeltiin ja sain itekkin ohjata meijän varjoa. Siis huhhuh!!!! Oonpas kyllä ylpeä itestäni, vaikka näin itse sanonkin. :D Kyl ne mut tuntevat hiffaa miten iso homma tää meikäläiselle oli. Kaikkien hypyn jälkeen, ei me vaan voitu kukaan lopettaa hymyilemistä. Istuttiin auringonpaisteessa siinä ulkona ja juotiin olutta, naurettiin ja yhä uudestaan ja uudestaan kerrattiin hyppyjämme läpi. Lähettiin jonkin ajan hengailun jälkeen käymään kämpillä laittautumassa ja sitten oli 20.30 treffit skydiving jäbien kanssa samassa mestassa jossa käytiin ke iltana. Juotiin, naurettiin, juteltiin, tutustuttiin ja pidettiin hauskaa kaikki yhdessä. Vaihettiin vielä osan kanssa baaria illan aikana. Oli aivan mieletön ja ikimuistoinen päivä ja yö. Ootte varmaan kyllästyny jo lukemaan tätä päivitystä, missä ei varmaan oo ees mitään järkevää! :D Oon vaa nii fiiliksissä miten siisti reissu meillä oli. Kaiken kruunas vielä se, että oikeesti joka paikassa kaikki tuns ja ties W:n. Meil oli täysin turvallinen olo koko roadtripin ajan, ja oli mahtii nähdä miten hienoja ihmisiä täällä on. Oikeesti ihmiset auttaa toisiaan ja ollaan "veljiä". Pakko tähän väliin kertoo esimerkki: Ajettiin Swakopmundia kohti ja pysähyttiin huoltsikalle. W osti meille tytöille jätskit ja itselleen myös. Matka jatku, ja ilma oli tuhottoman kuuma ja kuiva. Tien varressa käveli nuori kundi ja me ihmetellään miks W yhtäkkii alkaa heiluttamaan ikkunasta ja pysähtyy. Hän anto jäätelönsä tuolle tuntemattomalle nuorelle ja tokaisi vain, että ilma on tosi kuuma!

Perjantaina menin vielä saksalaistyttöjen mukaan seuraksi katsomaan heidän hyppynsä. Hengailtiin leiripaikassa ehkä nelisen tuntia, jonka jälkeen palattiin head officelle hengailemaan muiden kanssa. Treffattiin Hanna siellä, ja lähettiin kolmistaan saksalaistytön kans syömään pizzeriaan, jossa söin elämäni parhaimman pizzan ikinä!! Pizzerian nimi on Gabriele's Italian Pizzeria, ihan vinkkinä jos Swakopmundiin joskus matkustatte. Lauantaina meijän oli tarkotus lähteä illalla kaikkien ulos skydiving ja meijän porukalla, mutta lauantai aamuna päätettiinkin, että lähetään ajamaan takas Windhoekiin. Meijän piti siis alunperin lähteä pe ajamaan Sossuswleihin, mutta viihyttiin Swakopmundissa niin hyvin, että haluttiin jäädä sinne sunnuntaihin asti, mutta lopulta kylmyys karkotti meijät jo lähtemään lauantai päivällä. 

Vietimme la iltana sitten Windhoekissa meidän ihanien saksalaisten ystävien läksiäisiä, he lähtivät maanantai aamuna klo 5 lennolla kohti Viktorian putouksia. Meitä oli aikamoinen poppoo kasassa, sillä tänne oli reissun aikana saapunut 9 uutta tyttöä. Yks suomalainen lisää, kaks ruotsalaista ja loput Hollannista. Näytettiin heille vähän paikkoja myös samalla. Sunnuntaina sitten mentiin vielä Joe's Beerhouseen syömään illallista osan porukasta kanssa. Ollaan käyty siellä pariin otteeseen ja voin suositella lämpimästi. Ihan MUST juttu jos tännepäin tulee käymään. Syötiin siellä ekalla kerralla seepraa ja antilooppia. Seepra on muuten ihan mielettömän hyvää! 



Yritän saada kirjotettua mahdollisimman pian jo seuraavaa tekstiä, mielenkiintosia työpäiviä ollut taas. Pysykää kuulolla ! :*



Ps. Tähän elämään ja arkeen täällä on jo tottunu, sekä sopeutunu ihan täydellisesti. En olis ikinä osannu odottaa, että nautin näin paljon olla täällä ja meillä on täällä ihan kuin pieni perhe. Oon saanu tututustuu aivan huipputyyppeihin !! 💓💓💓